Pieni Karhunkierros heinäkuussa 2013

Tänä kesänä päätettiin tehdä patikkareissu koko perheen voimin. Yhteistä aikaa löytyi vasta heinäkuun lopulla, mutta olihan ainakin lämmintä. Olen onnistunut jo liian monesti kiertämään Karhunkierroksen – ja kaukaa – joten oli tullut aika tutustua onko se maineensa veroinen. Pidemmille karhun jäljille ei ollut nyt aikaa, joten pieni Karhunkierros sai kelvata päiväpatikoinnin merkeissä.

Tiedossa oli,  että reitti on melko helppokulkuinen, joten pukeuduimme hellekelin mukaisesti shortseihin ja lenkkareihin. Reitti on hyvin merkitty ja tähän aikaan vuodesta niin kulkijoiden kansoittama, että kartta ja kompassi tuntuivat kuin varmuusvälineiltä paavin takataskussa. Otin ne kuitenkin mukaan. Päiväretkitavarat mahtuivat tiiviisti pakaten hyvin perus-Kånkeniin. Mukaan tuli: pakki, kahvipannu, kahvia, vesipullo, leipää, makkaraa, juustoa, nuudeleita, säilykelihaa, maitoa, lettujauhe, kuksa, lusikka-haarukka-veitsi, kela ja vapa, uistimia. Varalta kääräisin mukaan vielä pitkät housut repun kantokahvojen alle keikkumaan. Ja sitten menoksi.

Basecamp Oulanka löytyi keskeltä kuivaa mäntykangasta pölisevän hiekkatien päästä. Reppu pykälään ja baanalle. Baanalta se vaelluspolku tosiaan näytti, leveyttä oli enemmän kuin köyhän pitäjän ainoalla moottoritiellä. Emme olleet päivän ensimmäiset tai toisetkaan kulkijat, mutta sehän tuommoinen sosiaalinen verkosto on nykyään kuuminta hottia.

Myllykoski osoittautui olevan mukavan kokoinen köngäs, jonka rannalla oli vieläpä myllykin tallella. On siinä jauhinkivi saanut aikoinaan kyytiä, eikä lie ole tarvinnut kädellä avittaa. Myllyn ikkunasta pilkotti kutsuvana reitin ensimmäinen riippusilta myötäpäivään kuljettaessa. Kun reitin kävelee myötäpäivään, niin pääsee laskeutumaan Kallioportin portaat.

Myllykoski

Myllyn ikkunasta

Myllykosken mylly

Myllykoski

Niskakosken riippusillalla oli ohjeet että vain yksi kerrallaan. Odottelin omaa vuoroani ja lähdin käpöttelemään siltaa. Muuan etelän kiireinen varis ei jaksanut odotella vuoroaan tai oli unohtanut lukulasit kotiin, kun pakkasi tulemaan vastaan samaan aikaan. Hillitsin haluni tiputtaa juipelo virtaan.

Ruuhkaa

Putaansaari oli perinteistä kuivahkoa suomalaista kangasmaisemaa, jossa silmä lepää ja tossu kulkee. Orpo poro naksutteli koparoitaan kankaalla. Isompia luonninihmeitä ei nähty matkalla Pyöreälammelle, jonne pysähdyimme keittelemään aamukahvit. 

Harreja piilosilla

Aina sitä jaksaa hämmästellä pohjoisen kirkkaita vesiä, tässäkin lammessa näki esteettä pohjaan vaikka syvyyttä oli metrikaupalla heti rannassa. Nakkelimme pojan kanssa uistinta ilman isompaa menestystä.

Kahvitauko Pyöreälammella

Ja vesi on kirkasta

Lammelta lähdettyämme alkoivat maisemat entisestään petraantua ja kartan korkeuskäyrät alkoivat saada eloa. Kallioportilta  on mahtavat näkymät Kitkajoen laaksoon. Kurkin myös alas syvään rotkoon ja kuvittelin millaiset unet mahtaisi saada rotkon reunusmäntyihin viritetyssä hammokissa.

Alas päästiin pitkiä portaita pitkin. Huipulla oli huomaavaisesti kyltti, johon oli merkitty porrasaskelmien määrä. Se onkin viisasta tarkistaa kyltistä eikä laskea itse. Puolivälissä meitä vastaan tuli nainen, joka kertoi palaavansa takaisin ylös tarkistamaan portaiden määrän. Olivat miehen kanssa päätyneet laskemalla eri lukemaan, mies hmm... harkitsevaisempana oli jäänyt alas odottelemaan.

Alas ja ylös, alas ja ylös

Tässä on hyvä paikka louteelle

Alamaailman kulkutiet

Kovaa sadetta

Näitä portaita tallaan kai viimeiseen asti

Onko parempaa kuin raikas purovesi?

Harrisuvannolla oli paljon porukkaa, mutta onneksi pöydät oli hajoitettu isolle alalle. Olin kanniskellut repussa keittovehkeitä ja ruoka-aineksia ajatuksella että syömme täällä. Siinäpä sitten laavulle tulia virittelemään ja lihasoppaa ja kahvia keittelemään. Lätytkin oli tarkoitus paistella, mutta olin unohtanut rasvan matkasta. Turistiin siinä useammankin porukan kanssa ja vaihdettiin tunnelmia. Sveitsiläisiä nuoria oli ollut laavun lähistöllä yötä, kertoi muuan nuori mies. Itsekin hän oli ollut yön kalastelemassa, yksi harri oli saaliina.

Harrisuvannnolta eteenpäin

Harrisuvannolta matka jatkui Kitkajoen rantaa seuraten. Polku nousee metsän keskellä korkeuksiin. Kalliosaaren tienoilla polku on korkeimmillaan ja näkymä Kitkajoelle kahteen suuntaan on vaikuttava. Tuntuu uskomattomalta, miten ison kurun vesi on ajan saatossa kaivertanut. Tai saattaahan siinä jääkaudellakin olla osuutta.

Tuu pois sieltä, sinut on nähty!

Siellä jossain

Kitkajoki

Kitkajoki edelleen

Siilastupa seisoi tummana Jyrävän alapuolella. Jyrävä pauhasi koko yhdeksän metrin putouksellaan antaen rytmiä satunnaisille luonnon äänille ja ihmisten sorinalle. Paikka näytti olevan koko reitin suosituin, koskapa pitkin rantoja istuskeli porukoita jalkojaan leppuuttelemassa ja eväitään syömässä. Siilastuvan rannassa oli mukavan näköinen akanvirta, heittelimme siinä taas hieman. Pari särkeä ja ahventa tulikin rannalle asti, mutta päästimme ne takaisin kasvamaan.

Siilastupa

Jyrävän kaikki 9 metriä

Jyrävän rantakalliot

Loppuosa reitistä kiipesi taas kalliolle ja jatkui metsän keskellä kohti Myllypuroa kiertäen ja lopulta sinne portaikkoja pitkin laskeutuen. Tässä kohtaa pottuvarpaat alkoivat jo huomautella melko kuumottavaan sävyyn, etteivät lenkkarit ole sopivat kengät alamäkitallustamiseen. Muuten retki oli mitä hienoin. Jos pieni Karhunkierros on näin vaikuttava, niin pitää se vaelluksen ikoni, iso Karhunkierroskin, vielä käydä joskus katsastamassa. Ajankohta voisi kyllä olla joku muu kuin heinäkuu, ettei homma mene ihan turismiksi.

Alla on Aallokkokoski, jossa saa elämänsä koskenlaskut.

Loppu on lähellä