Heitän repun pykälään ja pomppaan pyöräni selkään suuntanani lintutorni, matkaa noin 15 km. Seuraavaksi olisi luvassa polkemista, polkemista ja polkemista. Vihdoinkin huomaan tornin viitan, jossa matkaa ilmoitetaan olevan vielä 1km. Tuo kyseinen hiekkatie oli kuitenkin paljon miellyttävämpi polkea kuin mustalla hiekalla päällystetty tasainen baana. Katselen metsiä tien ympärillä, huomaan peuran juoksevan ojan vierttä. Varmaan metsästäjän säikäyttämä mietin, toisaalta niitä kyllä nykyään paremmin lämpimästä kopista yritetään. Noh, kuitenkin näin peuran.
Hiekkatie päättyy. Lukitsen pyöräni. Otan kameran valmiuteen ja lähden tallustelemaan kohti tornia. Hetken aikaa pitkospuita käveltyäni saavun tornille. Kiipeän ylös ja minut yllättää näky.
Viimekerralla täällä ollessani oli täällä ollut vielä näkyvää vettä, nyt enää vain muutama lätäkkö. Paikka oli kasvanut varsinaiseksi ruokomereksi.
Nostan kiikarin silmilleni ja alan tiirailla lintuja. Okulaareihin ilmestyy muutama joutsen ja sorsa. Näen myös hömötiaisen. Kerrassaan hauska kaveri. Kökötti koko ajan siinä istuessani yhdessä läheisessä koivussa. Hetken päästä alkaa sataa rakeita ja hyvänkokosia sellaisia. Istuskelin tornissa puolitoista tuntia. Kyllästyttyäni istuskeluun lähden kömpimään jyrkkiä rappusia alas. Ollessani puolessavälissä ensimmäisiä rappusia kuulen joutsenien ääntä, kipuan takaisin ylös ja muutama juotsen lentää ohi ihan läheltä. Saan otettua niistä videon. Painun takaisin maan kamaralle ja keitän alhaalla kaakaot. Lähden kohti kotia.
Reissussa mukanani olleet varusteet:
-Kånken-reppu
-Kamera
-Kiikari
-Keitin
-Mahdollisuuksien pussi (possibles pouch)
-Puukko
-Victorinox
-Ja jotain muuta pikku sälää.
Kånkeninkuskaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti