Yöretkellä

Tein tälläisen lyhyehkön yön yli vaelluksen läheisen järven ympäri, kånken repun kanssa heinäkuun loppupuolella.

Reppuun mahtui hyvin kaikki mitä mukaan tarvitsin.

Eli pakkasin mukaan majoitteeksi riippumaton ja sadeviitan säänsuojaksi, köydet ja narut molempiin, ohut fleecepaita, ruoanlaittoa varten risukeitin mallia omavalmiste ja motonetin 1l muki kattila, paistinpannu ja tulitikut vesitiiviissä purkissa. Eväänä mukana oli pussipastaa, pekonia ja kananmuna, puurotarpeet aamuksi ja pari pientä salamipötköä, suolaa ja pippuria vähän makua tuomaan.

Kalavehkeet kulki repun sivu ja etutaskussa missä myös monitoimityökalu ja pieni EA pakkaus. Takin rullasin repun kantolenkkien väliin mistä se oli helppo ottaa käyttöön kun tarvittaessa. Painoa repulla oli noin 6,5kg.

Juomaleili roikkui kaulassa ja puukko keikkui vyöllä niinkuin aina kun metsään lähden.

Matkaan lähdin kotipihasta siinä puolen päivän aikoihin teitä mahdollisimman vähän käyttäen ja polkuja suosien. Aurinko lämmitti jo mukavasti ja matkan teko oli helppoa kevyen repun kanssa. Mustikoita ja vadelmia oli polun varrella sen verran hyvin että niitä aina sillon tällön kourallisen suuhuni keräsin.

Alkumatka oli mukavaa harjumaastoa mikä pikkuhiljaa järven lähestyessä tasoittui pelloksi jonka takana odottikin tiheä ryteikkö. Ennen ryteikköön sukeltamista nappasin takin niskaani repun päältä.

Jonkun matkaa rantaryteikössä kuljettuani saavuin pienen suon laitaan mistä eläinten polkua pitkin jatkoin eteenpäin.

Pysähdyin hetkeksi heittelemään uistinta ojan suuhun tuloksetta, Loppumatka suunnitellulle yöpymispaikalle sujuikin mukavasti suhteellisen helppokulkuisessa mutta vaihtelevassa ranta metsikössä.

Leirin pystytin sopivien puiden väliin saniaispuskien sekaan ja rupesin keittelemään järvivettä ruoanlaittoa varten. Pöperöt syötyäni kahlasin matalassa rantavedessä kaislikon toiselle puolelle heittelemään uistinta ja kastelemaan housunlahkeet oikeen kunnolla, onneksi sain sentään yhden pienen ahvenen iltapalaksi.

Loppu ilta menikin sitten mukavasti ahventa tikunnokassa paistellessa ja housuja kuivatellessa risukeittimen lämmössä.

Aamulla kun heräilin puoli kuuden aikoihin, järven päällä oli sankka sumu. keittelin puurot ja juomavedet matkalle ja purin leirin, heilautin repun selkään ja lähdin matkaan hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, aurinko lämmitti jo hyvin ja enteili paahteista kotimatkaa.

Jonkun aikaa tiellä käveltyäni hyppäsin taas ojan yli pusikkoon. melkoisessa ryteikössä temusin taas jonku satametrisen minkä jälkeen maasto alkoi nousta kohti kalliota samalla pusikon harventuessa. Kallion päällä oli tarkoitus palkita itseni muna pekoni lounaalla ja raikkaalla lähdevedellä, mutta paahtava aurinko ja kuivunut lähde sai minut luopumaan suolaisesta herkkulounaasta joten jatkoin matkaani.

Kotvan matkaa kuljettuani vadelmapuskasta toiseen vastaani tuli vanha hylätty ja umpeen kasvanut puutarha mistä löysin mustaherukkapensaita, ja taas lappasin herkullisia ja ravitsevia marjoja naamariin. Vielä vähän matkaa metsässä pääsi kulkemaan kunnes viimeisen vadelmapusikon takana eteeni tuli tie, jota pitkin kuljin paahteiset pari viimeistä kilometriä kotiin.

Marjoja tuli syötyä tällä retkellä todella paljon, ja kyllä niistä ihan hyvin sai nestettä ja voimaa kehoon kuumana porottavan auringon alle.

Kånken reppu sopi mielestäni oikein hyvin tälläisen lyhyen retken kantolaitteeksi ainakin näin lämpimänä vuodenaikana eikä tule ainakaan ihan hirveästi ylimääräistä tavaraa kannettua mukana

Reppu oli oikein mukava kantaa ja etenkin käyttää kun koko etuosan saa vetoketjuilla kätevästi auki niin tavaroihin pääsee hyvin käsiksi ja pakkauskin onnistuu helposti, kaikin puolin laadukkan oloinen vehje.