Tänä kesänä päätettiin
tehdä patikkareissu koko perheen voimin. Yhteistä aikaa löytyi vasta heinäkuun
lopulla, mutta olihan ainakin lämmintä. Olen onnistunut jo liian monesti
kiertämään Karhunkierroksen – ja kaukaa – joten oli tullut aika tutustua onko
se maineensa veroinen. Pidemmille karhun jäljille ei ollut nyt aikaa, joten
pieni Karhunkierros sai kelvata päiväpatikoinnin merkeissä.
Tiedossa
oli, että reitti on melko
helppokulkuinen, joten pukeuduimme hellekelin mukaisesti shortseihin ja
lenkkareihin. Reitti on hyvin merkitty ja tähän aikaan vuodesta niin
kulkijoiden kansoittama, että kartta ja kompassi tuntuivat kuin
varmuusvälineiltä paavin takataskussa. Otin ne kuitenkin mukaan. Päiväretkitavarat mahtuivat
tiiviisti pakaten hyvin perus-Kånkeniin. Mukaan tuli: pakki, kahvipannu,
kahvia, vesipullo, leipää, makkaraa, juustoa, nuudeleita, säilykelihaa, maitoa,
lettujauhe, kuksa, lusikka-haarukka-veitsi, kela ja vapa, uistimia. Varalta
kääräisin mukaan vielä pitkät housut repun kantokahvojen alle keikkumaan. Ja
sitten menoksi.
Basecamp Oulanka
löytyi keskeltä kuivaa mäntykangasta pölisevän hiekkatien päästä. Reppu
pykälään ja baanalle. Baanalta se vaelluspolku tosiaan näytti, leveyttä oli
enemmän kuin köyhän pitäjän ainoalla moottoritiellä. Emme olleet päivän
ensimmäiset tai toisetkaan kulkijat, mutta sehän tuommoinen sosiaalinen
verkosto on nykyään kuuminta hottia.
Myllykoski osoittautui
olevan mukavan kokoinen köngäs, jonka rannalla oli vieläpä myllykin tallella.
On siinä jauhinkivi saanut aikoinaan kyytiä, eikä lie ole tarvinnut kädellä avittaa.
Myllyn ikkunasta pilkotti kutsuvana reitin ensimmäinen riippusilta myötäpäivään
kuljettaessa. Kun reitin kävelee myötäpäivään, niin pääsee laskeutumaan
Kallioportin portaat.
|
Myllykoski |
|
Myllyn ikkunasta |
|
Myllykosken mylly |
|
Myllykoski |
Niskakosken riippusillalla
oli ohjeet että vain yksi kerrallaan. Odottelin omaa vuoroani ja lähdin käpöttelemään
siltaa. Muuan etelän kiireinen varis ei jaksanut odotella vuoroaan tai oli
unohtanut lukulasit kotiin, kun pakkasi tulemaan vastaan samaan aikaan.
Hillitsin haluni tiputtaa juipelo virtaan.
|
Ruuhkaa |
Putaansaari oli
perinteistä kuivahkoa suomalaista kangasmaisemaa, jossa silmä lepää ja tossu
kulkee. Orpo poro naksutteli koparoitaan kankaalla. Isompia luonninihmeitä ei
nähty matkalla Pyöreälammelle, jonne pysähdyimme keittelemään aamukahvit.
|
Harreja piilosilla |
Aina
sitä jaksaa hämmästellä pohjoisen kirkkaita vesiä, tässäkin lammessa näki
esteettä pohjaan vaikka syvyyttä oli metrikaupalla heti rannassa. Nakkelimme pojan
kanssa uistinta ilman isompaa menestystä.
|
Kahvitauko Pyöreälammella |
|
Ja vesi on kirkasta |
Lammelta
lähdettyämme alkoivat maisemat entisestään petraantua ja kartan korkeuskäyrät
alkoivat saada eloa. Kallioportilta on
mahtavat näkymät Kitkajoen laaksoon. Kurkin myös alas syvään rotkoon ja
kuvittelin millaiset unet mahtaisi saada rotkon reunusmäntyihin viritetyssä
hammokissa.
Alas päästiin
pitkiä portaita pitkin. Huipulla oli huomaavaisesti kyltti, johon oli merkitty porrasaskelmien
määrä. Se onkin viisasta tarkistaa kyltistä eikä laskea itse. Puolivälissä meitä
vastaan tuli nainen, joka kertoi palaavansa takaisin ylös tarkistamaan
portaiden määrän. Olivat miehen kanssa päätyneet laskemalla eri lukemaan, mies
hmm... harkitsevaisempana oli jäänyt alas odottelemaan.
|
Alas ja ylös, alas ja ylös |
|
Tässä on hyvä paikka louteelle |
|
Alamaailman kulkutiet |
|
Kovaa sadetta |
|
Näitä portaita tallaan kai viimeiseen asti |
|
Onko parempaa kuin raikas purovesi? |
Harrisuvannolla
oli paljon porukkaa, mutta onneksi pöydät oli hajoitettu isolle alalle. Olin
kanniskellut repussa keittovehkeitä ja ruoka-aineksia ajatuksella että syömme
täällä. Siinäpä sitten laavulle tulia virittelemään ja lihasoppaa ja kahvia keittelemään.
Lätytkin oli tarkoitus paistella, mutta olin unohtanut rasvan matkasta. Turistiin
siinä useammankin porukan kanssa ja vaihdettiin tunnelmia. Sveitsiläisiä nuoria
oli ollut laavun lähistöllä yötä, kertoi muuan nuori mies. Itsekin hän oli
ollut yön kalastelemassa, yksi harri oli saaliina.
|
Harrisuvannnolta eteenpäin |
Harrisuvannolta
matka jatkui Kitkajoen rantaa seuraten. Polku nousee metsän keskellä
korkeuksiin. Kalliosaaren tienoilla polku on korkeimmillaan ja näkymä
Kitkajoelle kahteen suuntaan on vaikuttava. Tuntuu uskomattomalta, miten ison
kurun vesi on ajan saatossa kaivertanut. Tai saattaahan siinä jääkaudellakin
olla osuutta.
|
Tuu pois sieltä, sinut on nähty! |
|
Siellä jossain |
|
Kitkajoki |
|
Kitkajoki edelleen |
Siilastupa seisoi
tummana Jyrävän alapuolella. Jyrävä pauhasi koko yhdeksän metrin putouksellaan
antaen rytmiä satunnaisille luonnon äänille ja ihmisten sorinalle. Paikka
näytti olevan koko reitin suosituin, koskapa pitkin rantoja istuskeli porukoita
jalkojaan leppuuttelemassa ja eväitään syömässä. Siilastuvan rannassa oli
mukavan näköinen akanvirta, heittelimme siinä taas hieman. Pari särkeä ja
ahventa tulikin rannalle asti, mutta päästimme ne takaisin kasvamaan.
|
Siilastupa |
|
Jyrävän kaikki 9 metriä |
|
Jyrävän rantakalliot |
Loppuosa reitistä
kiipesi taas kalliolle ja jatkui metsän keskellä kohti Myllypuroa kiertäen ja
lopulta sinne portaikkoja pitkin laskeutuen. Tässä kohtaa pottuvarpaat alkoivat
jo huomautella melko kuumottavaan sävyyn, etteivät lenkkarit ole sopivat kengät
alamäkitallustamiseen. Muuten retki oli mitä hienoin. Jos pieni Karhunkierros
on näin vaikuttava, niin pitää se vaelluksen ikoni, iso Karhunkierroskin, vielä
käydä joskus katsastamassa. Ajankohta voisi kyllä olla joku muu kuin heinäkuu,
ettei homma mene ihan turismiksi.
|
Alla on Aallokkokoski, jossa saa elämänsä koskenlaskut. |
|
Loppu on lähellä |